Activity Blog DIGILE

Teknologia kehittyy koko ajan ja uusia innovaatioita syntyy kuin sieniä sateella. Osa uusista teknologioista, keksinnöistä ja työkaluista jäävät tähdenlennoiksi, kun taas toiset muuttavat digimaailman pelikenttää täysin. Fyysisten palvelimien määrä on vähenemään päin isommissakin yhtiöissä, saatika pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Pilviteknologia on digitaalisella alalla varsinainen game changer, sillä ne keventävät yritysten juoksevia kuluja eliminoimalla sähkö- ja ylläpitokustannukset, joita palvelimet vaativat. Sen lisäksi ohjelmistojen ja palvelinten päivittämiseen kuluneen ajan voi tänä päivänä ohjata hyödyllisempiinkin toimintoihin. Pilvipalveluista tai -tallennustilasta maksettava kuukausihinta on näihin menoeriin verrattuna mitättömän pieni kulu.

Pilviteknologia on mahdollistanut sen, että kokonaisia yrityksiä voi pyörittää omistamatta ainuttakaan omaa palvelinta. Nettikasinot ovat tästä hyvä esimerkki: kasinon perustaja ostaa palvelintilaa palveluntarjoajalta (tai e-salilta, kuten toisinaan kutsutaan) ja pyörittää omaa sivustoaan ulkopuolisella serverillä. Yhtä vaivatta kuin kasinopelaaja löytää online-vedonlyöntiin kampanjakoodit suosikkisivuiltaan, sujuu myös kaikki kasinon operatiivisten toimintojen pyörittäminen pilvipalvelimella sivuston ylläpitäjiltä. Viime vuosina onkin syntynyt jo tiettyihin nettibisneksen alaosastoihin suuntautuneita pilvipalvelinsaleja: nettikasinoiden lisäksi räätälöityjä serveriratkaisuja tarjotaan muun muassa rahoitus-, sähköposti- ja kotisivupalveluille. Koska kaikki nettisivut eivät ole aiheuttamansa trafiikin ja verkkokuormituksen kanssa samalla viivalla, on yrittäjän syytä valita juuri omaan alaansa sopiva pilvipalvelu.

Kun data siirtyy yrityksen omilta kovalevyiltä pilveen, yrittäjän täytyy olla täysin kartalla siitä, mitä käyttöoikeuksien luovutuksia tai rajoituksia pilvipalvelun käyttöön liittyy. Jos tarkastelee esimerkiksi Google Driven tai Dropboxin käyttöehtoja voi huomata, että lataamalla materiaalia heidän palvelimilleen käyttäjä antaa palveluntarjoajalle teoriassa täydet käyttöoikeudet datalleen. On toki hieman naiivia uskoa, että Dropbox tekisi oikeasti yhtään mitään satunnaisen käyttäjän lomakuvilla (foliohatut päähän!) ja erinäisten käyttöoikeuksien luovuttamisessa onkin taustalla yllätys yllätys, taloudelliset syyt. Skannaamalla tiedostojen sisältöä palveluntarjoajat myyvät mainostajille kullanarvoista käyttäjädataa — onhan käyttäjä kuitenkin palveluun rekisteröityessään antanut itsestään tärkeitä henkilötietoja, vähintäänkin nimen, sähköpostiosoitteen ja usein syntymäajankin. Omalta osaltaan nämä käyttäjätietojen eteenpäin myymiset mahdollistavat monien pilvipalveluiden tarjoaman maksuttoman tallennustilan. Jostainhan tuottoa täytyy saada, vai kuinka?

Datan käyttöoikeuksien luovutusta pilvipalvelut perustelevat usein turvallisuussyillä. Sisältöjä automaattisesti skannaamalla voidaan nopeasti poimia epäilyttäviä tiedostoja tai keskusteluja, jotka uhkaavat kansallista turvallisuutta. Tämä pitää kyllä täysin paikkaansa, mutta haiskahtaa jo kilometrien päähän, että tällä pyritään vain turvaamaan datan käyttöä markkinointitarkoituksissa. Ainakaan omiin silmiini ei ole mistään kantautunut raportteja, kuinka paljon epäilyttävää materiaalia esimerkiksi datankäsittelyn jättiläinen Google on lähettänyt USA:n kansalliselle turvallisuusvirastolle NSA:lle (National Security Agency). Haluaisin ainakin uskoa, että nämä pilvijätit ovat tehneet osansa taatakseen, ettei 9/11-iskujen tapaisia tekoja enää nähdä tulevaisuudessa.

Yksi suuri ja aiheellinen kysymys pilvipalveluiden käyttämisessä on verkkoturvallisuus. Jos data on kirjoitettu fyysiselle kiintolevylle, sen tietoturvataso määräytyy käytännössä kyseisen toimiston tai viraston kulunvalvonnan mukaan. Jos taas data on ”ulkoistettu” serverille, joka on jatkuvasti yhteydessä tietoverkkoon, ei verkkoturvallisuus ole enää yrittäjän omissa käsissä. Hyvänä esimerkkinä pilviteknologian haavoittuvuudesta viime vuosilta on Adoben vuoden 2013 tietovuoto, jonka seurauksena yli 150 miljoonan käyttäjän käyttäjätiedot vuotivat tietomurron myötä nettiin. Photoshop- ja Illustrator-ohjelmistaan tunnettu Adobe on ajanut jo vuosia aktiivisesti pilvipalveluihin siirtymistä eikä tätä nykyä yhtiön ohjelmistoja voikaan enää hankkia fyysisinä kopioina, vaan kaikki ohjelmistolataukset tapahtuvat netin kautta. Samankaltaiseen, kuukausimaksuihin perustuvaan liiketoimintamalliin on siirtynyt myös muun muassa toimisto-ohjelmien de facto -kehittäjä Microsoft, jonka Word- ja Excel-softat ovat iät ja ajat dominoineet markkinoita.

Vastatakseni otsikon kysymykseen kaikessa lyhykäisyydessään: ei, se ei haittaa. Suuret yhtiöt ovat jopa luoneet sisäisiä pilviympäristöjä käyttöönsä, mutta kustannussyistä kaikkien yritysten ei ole syytä tähän lähteä. Pilviteknologiassa kohtaavat, kuten kaikessa kannattavassa liiketoiminnassa, kysyntä ja tarjonta: yrittäjä tarvitsee ohjelmistoja tai tallennustilaa, isoja konesaleja omistava palveluntarjoaja pystyy kyseisiä palveluita tarjoamaan kohtuulliseen hintaan. Tiukan budjetin kanssa taisteleva yrittäjä hyötyy siis suuresti pilvipalveluiden hyödyntämisestä, kunhan muistaa tutustua tarkasti käyttöehtoihin ja tunnistaa oman datankäyttötarpeensa ja sen, kuinka arkaluontoista materiaalia yritys voi pilvipalvelussa säilyttää. Lienee sanomattakin selvää, että pankki- tai yrityssalaisuuksia tai henkilötietoja ei lähtökohtaisesti kannata pilvipalveluissa säilyttää. Ja jos se on joka tapauksessa välttämätöntä, tiedoston salaamistason täytyy olla salasanasuojausta huomattavasti korkeampi.

Tietoyhteiskunnan aikakauden suurin ”digimullistus” on jo monien mielestä vuosia sitten päättynyt, mutta kehitys ei tunnetusti lakkaa koskaan kehittymästä. Kun suuret ikäluokat vasta alkavat pääsemään sähköpostien lähettämisestä ja internetin mahdollisuuksista kärryille, muuttuu netin käyttötottumukset yhä radikaalimmin vuodesta toiseen. Sisällöt kehittyvät ja muuttuvat yhä räätälöidyimmiksi ja siinä missä esimerkiksi suomalainen Veikkaus pompottelee asiakkaitaan sivustolta toiselle milloin kasinopelien ja milloin vedonlyönnin perässä, VonBets Casino kattaa kaiken! Niin sanottu one stop source -ajattelu nostaa entistä voimakkaammin päätään verkkosivusuunnittelussa ja kuluttajat ovatkin tottuneet, että he saavat hakemansa tiedon haluamaltaan nettisivulta sekunneissa, myös puhelimen näytöiltä. Tästä syystä riisuttu, minimalistinen design on nykyään vallalla oleva trendi graafisen suunnittelun saralla ja koska verkkosivut rakennetaan ruutujen suhteen alusta pitäen responsiivisiksi, jokainen tekstielementti sivuilla on tarkkaan harkittu ja pohdittu: jokainen turha pikseli ruudulla on turha.

Vielä 10, 15 vuotta sitten saatettiin vielä verkkosivuille sisältöä tuottaville opettaa, että lukija tulee koukuttaa pidemmän tekstin pariin yksittäisellä lyhyellä palstalla ja täten lisätä kävijän viettämää kokonaisaikaa sivustolla. Sittemmin alan valloitti klikkiajattelu, jolloin markkinoinnin ja sisällön tehoa ja hintaa määritti sivulle päätyneiden selaajien määrä. Vaikka näitä niin sanottuja ”klikkiotsikoita” näkee yhä paljon uutistoimistojen nettisivuilla, näkyvyysmarkkinoinnissa ja mainonnassa on puolestaan otettu askel lähemmäksi loppukäyttäjää. Nyt halutaan tuottaa selkeitä sisältöjä, joista sivustoa ylläpitävän tahon viesti erottuu selaajalle tehokkaasti ja mieleenpainuvasti. On ymmärretty, että mainontaa ei sovi analysoida pelkkien tilastojen ja lukujen pohjalta, vaan on syytä rakentaa brändiä myös positiivisista käyttäjäkokemuksista kumpuavien mielialojen kautta. Klikkausten määrän maksimoimisen sijasta on tärkeämpää, että sivustolla vierailevalle jää hyvä fiilis saamastaan nopeasta tiedosta. Ravintolat, huoltamot ja myymälät ovat etenkin yrityksiä, jotka hyötyvät eniten tällaisesta ajattelusta. Uskaltaisin nimittäin väittää, että melko moni, minä mukaan lukien, on kokenut äärettömän turhauttavia hetkiä puhelin kädessä illalla sunnuntaina tuntemattoman kaupungin keskustassa, kun nälkäisenä on yrittänyt etsiä lähiseudun ravintoloiden aukioloaikoja pieneltä näytöltä sormet kohmeessa. Väitän lisäksi, että aika moni tuote on jätetty myös vaatealan erikoisliikkeestä ostamatta vain sen vuoksi, että tieto kaupan mallistosta, aukioloajasta tai sijainnista on ollut piilotettu liian vaikeasti löydettäväksi yrityksen kotisivuille.

Mutta eihän näiden asioiden valossa voida puhua vielä murroksesta, vai kuinka? Kaikki tämä liittyy kuitenkin olennaisesti siihen, miten ja millä laitteella sisältöä selataan. Otetaanpa mieikuvitusaikamatka vuoteen 2000: Jos haluat tarkastaa sähköpostisi, menet järkyttävän kokoisen tietokonenäyttösi eteen, painat keskusyksiköstä virran päälle ja odottelet kiltisti, että kone aukeaa horroksestaan. Kun kone on auki, yhdistät internetiin tuskaisen hitaan puhelinmodeemin kautta huutaen samalla puolisolle, että nyt ei sitten voi hetkeen soittaa lankapuhelimella. Avaat nettiselaimen ja menet sähköpostipalvelusi sivulle. Kirjaudut sisään ja luet mailit, ehkä vastaat pariin ja kirjaudut sen jälkeen ulos, katkaiset nettiyhteyden ja suljet koneen.

Pikakelataan eteenpäin tähän päivään, vuoteen 2017: Sähköposti kilahtaa automaattisesti puhelimeesi. Nostat kättäsi ja selaat älykellon näytöltä pikaisesti viestin ja kiireellisissä tapauksissa kaivat puhelimen taskustasi ja vastaat siihen saman tien. Ja kaikki tapahtuu tietenkin salamannopealla, langattomalla 4G-yhteydellä. Vain 17 vuodessa internetin käyttötottumukset ovat muuttuneet hurjasti ja siinä missä ennen internet edusti meille vain nettiselaimen kautta nähtävää virtuaalimaailmaa ja vaivatonta chattailua kaukaisien kavereiden kanssa, on netti nykyään integroitunut niin syvälle elämäämme, että se on pian yhtä tavanomainen ja itsestäänselvä osa arkeamme, kuin sähkö. Käsite IoT (Internet of Things) näkyy tavalliselle kuluttajalle vasta muutamina älylaitteilla ohjattavina kodinkoneina, kuten puhelimen avulla päälle napsautettavana kahvinkeittimenä tai puhuvana sääasemana, joka hakee aina ajantasaiset säätiedot itsenäisesti internetistä. Ja jopa uusimpiin autoihin saa nykyään yhteyden netin kautta ja tiedonsiirrossa netti on jo saavuttanut lähes korvaamattoman aseman.

Vain aika näyttää, mihin internet keksitään valjastaa seuraavaksi. Villejä spekulaatioita voi kukanenkin tahollaan esittää, mutta siitä teknologian tutkijat ovat melko yksimielisiä, että internetin yleistyessä ja kehittyessä verkkoinfrastruktuuriin täytyy lähivuosina tehdä suuria satsauksia, jotta käyttökaistaa riittää kaikille ja kaikelle.

Jutel, yksi maailman johtavista digitaalisten radioasemien järjestelmätoimittajista, on kehittänyt täysin digitaalisen ja verkkopohjaisen äänentoistoratkaisun isoihin julkisiin tiloihin. Mukana on myös kaiutinvalmistaja Genelec sekä aimo annos ketterää ohjelmistokehitystä. Järjestelmä on ensimmäinen laatuaan maailmassa.

Nallikarin äänentoistojärjestelmä-pilottia  rakennettiin DIGILEn N4S-ohjelmassa. Ohjelmasta on ollut Jutelille apua nettiarkkitehtuurin suunnittelussa, jossa olennainen osa on langaton ohjaustekniikka. N4S-ohjelmassa Jutel omaksui uuden tavan tehdä ohjelmistoja.

”Ketterät menetelmät ohjelmistosuunnittelussa ovat auttaneet meitä omaksumaan nettiarkkitehtuuria. Nallikarin ravintola on hyvä esimerkki pilotista, jota on jatkokehitetty N4S-ohjelmassa. Olemme miettineet myös Oulun yliopiston Business Schoolin kanssa uusia liiketoimintamalleja. Teknologiapohja vaihtuu 3-10 vuoden aikana, joten Jutelin tapaisen uuden toimijan pitää olla hyvissä ajoin liikkeellä.”

(Jorma Kivelä, Jutel)

Keskustelu jatkuu ja kiihtyy siitä, miten työpaikoille käy kun tekoäly ja robotit valtaavat yhä uusia alueita, sellaisiakin joiden vielä hiljan ajateltiin olevan suojassa tältä murrokselta. Keskustelu on välttämätöntä, kyse on suurista asioista koko inhimillisen kulttuurin kannalta. Keskusteluissa kuitenkin nousee jatkuvasti esille näkökulma joka mielestäni on harhaanjohtava.

Kaikessa tekoälykeskustelussa verrataan jatkuvasti tekoälyä ihmisälyyn ja robotteja ihmisiin. Aina astuu kuvaan mahdollisimman paljon ihmisen näköiseksi tehty kone jolla on ihmisaivoja muistuttavat sähköaivot. Kehityksen huipuksi ajatellaan konetta jota on ulkonäön ja toiminnan kautta lähes mahdoton erottaa ihmisestä. Tämä visio konkretisoi hyvin uhkakuvat, mutta kaventaa aivan liikaa niitä näkymiä jotka voisivat avautua jos ottaisimme avaramman katsannon.

Itse termi ajattelu on syytä pitää mielessä näitä vertailuja tehtäessä: millaista onkaan tekoälyn ajattelu? Emmehän vielä tiedä oikeastaan mitään siitä miten ihmisen ajattelu toimii – tai mitä ajattelu edes on. En olisi kovin varma edes siitä että ihmisen ajattelua voidaan rajoittaa aivoihin – toimisivatko aivot samoin ilman muuta kehoa vaikka ne saataisiinkin pysymään elossa sen ulkopuolella? Koneiden toiminta sen sijaan tunnetaan viimeiseen yksityiskohtaan asti, ja kukaan ei ole vielä uskaltanut käyttää tästä termiä ajattelu – lähinnä spekuloidaan sillä voivatko koneet joskus ajatella. Varmasti voivat, mutta ne eivät ajattele samoin kuin ihmiset. Tekoäly on, ja uskon että tulee vielä hyvin pitkään olemaan omanlaistansa älyä, jonka toiminta ja kyvykkyydet poikkeavat radikaalisti inhimillisestä ajattelusta. Juuri tämä pakkaa unohtumaan uhkakuvista keskustellessa.

Ajattelemme että luovuus ja intuitiivisuus ovat ne oleelliset piirteet jotka erottavat meidät koneista, ja näin onkin, toistaiseksi. On kuitenkin selvää, että koneet tulevat saavuttamaan ja ohittamaan meidät tässäkin suhteessa. Esimerkiksi jo alkaneesta kehityksestä kelpaa vaikka Chef Watson, IBM:n kokeilu jossa supertietokone Watson luo uusia ruokia. Mutta tämäkään ei tarkoita että koneet voisivat korvata meidät joka suhteessa. Ne voivat tuottaa luovia ja innovatiivisia tuloksia, mutta aivan eri tavoin kuin me.

Tekoäly ei tule korvaamaan ihmisälyä, oikeampi lähestymistapa on ajatella tekoälyä ihmisälyä täydentävänä. Kummallakin tulee vielä pitkään olemaan oma tapansa ratkaista ongelmia ja sitä kautta oma luontainen roolinsa. On selvää että koneet tunkeutuvat yhä syvemmälle inhimillisen toiminnan alueelle, mutta lopulta – väistämättömien kasvukipujen jälkeen – tulemme huomaamaan että hyvin kävi. Ihmisellä on paljon kokemusta monien potentiaalisesti tuhovoimaisten teknologioiden soveltamisesta. Virheitäkin on tehty, ja niistä on opittu – samat opit käyvät tässä.

Niin, mitä meille sitten jää? Meille jää se mitä me olemme, ihmisiä. Me tulemme kaipaamaan rinnallemme toisia ihmisiä, joiden kanssa elää ja tehdä töitä. Ja meille jäävät tunteet, jotka varmaan ovat vaikeimmin tekoälyllä replikoitavissa. Niissä kun ratkaisee aitous. Johtopäätös siis on että jos aiomme pärjätä koneille tulevaisuuden työelämässä, meidän on panostettava enemmän toisiimme ja tunteisiin. Tulevaisuuden työelämä alkaa kuulostaa hyvältä.

Co-creative Intelligence is the strategic choice of DIGILE as the covering theme of our next phase research activities. It is a new term to describe how the intelligence of humans and machines will in the future be combined to  create something fascinating. But the future is still very unclear and will depend on many aspects. For example, the development of machine (or artificial) intelligence could continue towards many different directions. Now it is important to discuss about possible futures of  machine intelligence. This blog post is a joint effort of people who are involved in DIGILE activities in many ways. They created a novel concept LINDA, something that I can understand only partially and something I cannot totally agree with. Still it could be the right direction to take. I hope to see many novel approaches to pop up in the near future. Then we can start to compare them and slowly find desirable future directions. With this forewords I thank the authors of this weeks blog post (see the list below the post).

Pauli Kuosmanen

***

Currently some of the best Finnish scientists and industry professionals are compiling strategic research and innovation agendas based on co-creative intelligence (CCI). The word “strategic” is crucial here, as funding will be available only for strategic research ventures beyond the short time development horizon. Accordingly, we need a bold vision from which strategies can be derived. Without such vision, potential strategies are likely to address only short term needs or companies’ “here and now” demands. In any event, the vision is the most important input for our writing. The vision we propose is called LINDA, and in short, LINDA is the Fennoscandic – or Nordic – equivalent of IBM’s Watson. Like all visions, LINDA is values and virtues based, in her case purposely Fennoscandic. She is conceptual and abstract enough, so that we still think out of the box, but she is also “personal” enough, in order to provide concrete guidance for machine learning developers, robot researchers or general artificial intelligence scientists. Consequentially, LINDA will enable us to compile strategic agendas because she is a source of inspiration – she will guide us in our research and innovation ideas, through the motto “what would LINDA think about this?”

Conceiving LINDA

We came up with the idea of LINDA at an CCI ideation workshop on 8 April 2015, in a group of broadly diverse researchers and industry professionals. It was clear from the start that LINDA needed to be a long term vision, be more humane than other general Artificial Intelligence (AI) concepts, and have Finnish values embedded. The name LINDA comes from Estonian mythology, where the heroic Linda is the mother of the main hero of an epic. In principle, LINDA can be called “robust and beneficial artificial intelligence”, as in the recent (2015) “Research priorities for robust and beneficial artificial intelligence” paper, signed by hundreds of AI scientists and other public persons, such as Stephen Hawking or Elon Musk.

So what is LINDA like – what are her values?

Her “personality” is strongly different from IBM’s Watson. Whereas Watson is an “individual”, built for competition, LINDA is rather a community, built for caring. She is social and her co-creation mechanisms are embedded, whereas Watson is distant and data oriented. Consequently, LINDA is consensus seeking and provides feedback, whereas Watson confronts with statements. LINDA represents her values, virtues and concerns, Watson presents in a window dressing fashion. And where Watson goes for simple answers (“I learned cooking – now I propose novel meals”), LINDA co-creates by contemplating the “right” questions. In a way, her questions could be good inputs for Watson. And this is one of the key virtues of LINDA – even if she is, by purpose, different than Watson, she is AI that is integrative and strongly networked. LINDA will always try to collaborate first, and only competes if all else fails, while maintaining a positive and joyful mood.

And what about LINDA’s virtues?

It is needless to mention that LINDA has “sisu” – her perseverance and stamina would impress even Tarja Halonen. At the same time her international understanding and her mediator skills exceed those of Nobel-prize winner Martti Ahtisaari. Put into a vehicle, LINDA could drive faster than Kimi Räikkönen, however one of her core values is sustainability, and thus she prefers to drive in dense flocks of same-speed cars. Her cognitive abilities in visuals, haptics and 3D (“printing”) generation make her the preferred co-creation partner for important and/or growing demographic groups, such as entrepreneurs, intelligent services developers, and the elderly. When she talks, her voice is inspired by Lena Olin, her creativity exceeds all Marimekko designs and her level of care delights senior citizens. Still, LINDA is an inspired teacher, drawing from the latest research in gaming, being easily approachable and egalitarian, and at any moment practicing what she “preaches”. Moreover she does not resist saying “en tiedä” if she does not know an answer and thus invites humans to educate her. What is most important however, is that LINDA can be trusted at every moment, that her integrity will always stay intact and that she is one hundred per cent reliable.

Is LINDA one or many?

Based on LINDA’s value and virtues, especially on her reliability and trustworthiness, it is easier to imagine LINDA as a group of intelligent experts than one “lone player”. Her role model is not James Bond, rather the diverse characters of a successful start-up. Being deeply egalitarian, LINDA accepts of course humans, and also other, slightly different (for instance in their cognitive abilities) “LINDAs” and even Watson by her side – for her, all those are rather sources of diverse inspiration than competition.

Will LINDA become real?

It is of crucial importance to understand that LINDA is conceptual, she is a vision. She guides us in writing strategies and inspires us in compiling research and innovation agendas for Finland and beyond. LINDA will mature, this text is just a first “draft” of LINDA. If some researchers and developers are bold enough to start implement a general AI based on LINDA – great! If not, we will still perform research and develop co-creative intelligence based services that will push Finland to the leading edge of AI based offerings. LINDA can promise that.

What next?

We feel that LINDA is inspirational for all CCI SR(I)As. We also feel that LINDA is only one of the “stories about the future” that we need for writing excellent research and innovation agendas. Please contact Tiina Kymäläinen (tiina.kymalainen@vtt.fi) and Raphael Giesecke (Raphael.Giesecke@aalto.fi) in case you have good ideas for visionary stories. Meanwhile, we invite all of you to comment and “mature” our LINDA vision further, after all one of her core values is consensus.

Raphael Giesecke

Pia Erkinheimo

Heini Ikävalko

Antti Sipilä

Further WS participants

Vaadin on ollut aktiivisesti mukana DIGILEn tutkimusohjelmissa. Se on kannattanut. Katso video ja tiedät miksi!

Lue aikaisempi Vaadin-blogaus täältä.

Vaadin’s mission is “to make building amazing web applications easy”.  Vaadin has been an active member of the DIGILE community which has been very beneficial to the company. Watch their story!

Read also: Vaadin enters into cooperation with NASA

Anna-Marja Vainio ja Hannele Mennala PROimpactista.

Jututin Hannele Mennalaa vielä lyhyesti keskiviikkopäivän loppupuolella: tunnelma oli hyvä ja innostunut, Slushissa on syntynyt kohtaamisia, ideoita ja ajatuksia, joita aiemmin ei ole tullut vastaan. “Työhyvinvointia käsittelevissä tapahtumissa osallistujat ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita työhyvinvoinnista ja sen mittaamisesta. Täällä kävijät edustavat hyvin monenlaisista lähtökohtia ja meille on syntynyt hyviä keskusteluja, kun olemme saaneet ihmiset ajattelemaan että hei, tätäkin voi tosiaan ajatella näin”, Hannele summaa.

Kannatti siis tulla paikalle.